Muuttovoitot keskittyivät maantieteellisesti yhä harvemmille alueille ja muuttotappiot tasaisesti ympäri maan. Hyötyjinä ovat olleet Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan sekä Päijät-Hämeen maakunnat ja menettäjinä Keski-Pohjanmaan, Kainuun, Lapin, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakunnat. Kärjistetysti maassamuutto nopeutti erityisesti 7–8 suurimman kaupungin sekä niitä ympäröivien kehyskuntien kasvua.
Suureksi ongelmaksi pienissä maalaiskunnissa nousi maatalouden sisäinen kehitys. Perinteisesti maatalous on ollut pientilavaltaista, mutta 1990-luvulta lähtien tilanne on nopeasti muuttunut. Tilojen lukumäärä on vuosina 1995–2019 puolittunut 100 000 tilasta runsaaseen 40 000 tilaan. Samaan aikaan tilojen keskimääräinen peltoala on kasvanut, sillä kokonaispeltoala ei ole merkittävästi muuttunut.
Kehityksen myötä koko maatalouden luonne on muuttunut. Koneellistuminen on korvannut ihmistyövoiman, ja yhdessä muuttoliikkeen kanssa tämä on muuttanut erityisesti pienten kuntien taloutta perusteellisesti. Se taas on heijastunut monin tavoin pienten, yhden kunnan alueella toimivien osuuspankkien toimintaan. Paikallisen yritystoiminnan hiipuminen on merkinnyt yritysluottojen kysynnän laantumista.
Maatalouden muodonmuutos on puolestaan johtanut tilanteeseen, jossa suuren maatilan kiinteistö- tai koneinvestoinnit ovat nousseet niin suuriksi, ettei pienellä pankilla ole mahdollisuuksia tarvittavien luottojen myöntämiseen. Tarvitaan leveämpiä hartioita. Pitkään yhtenä ratkaisuna oli asuntoluottojen myöntäminen kaupunkeihin työn perässä muuttaneille entisille oman kunnan asukkaille. Tämäkin muuttui, kun asuntoluottojen varainhankinta siirtyi keskusyhteisön perustamalle asuntoluottopankille. On tultu tilanteeseen, jossa pieni osuuspankki joutuu toden teolla miettimään: ollako vai eikö olla?
Kohti aluepankkeja
Fuusioprosessit eivät olleet yksinkertaisia, vaikka rivien välistä voi lukea, että rakennekehityksellä pyrittiin pääsemään kohti aluepankkeja, ellei peräti maakuntapankkeja. Taloudellisten tekijöiden ohella niihin liittyi myös psykologisia seikkoja. Tämä on näkynyt esimerkiksi siinä, että usein pieni fuusiota suunnitteleva osuuspankki ei halua suoraan liittyä maakunnan johtavaan aluepankkiin, vaan fuusioituu ensin useamman pienen tai keskikokoisen osuuspankin kanssa aluepankiksi ja vasta tämän vaiheen jälkeen liittyy maakunnan ykkösosuuspankkiin.
2010-luvun jälkipuoliskolla tämä ilmiö on ollut hyvin yleinen. Esimerkkejä on monta:
- Kokemäen ja Harjavallan osuuspankkien fuusio Huittisten Osuuspankkiin ja nimen muuttaminen Satakunnan Osuuspankiksi vuonna 2011.
- Forssan Seudun Osuuspankin, Somerniemen Osuuspankin ja Someron Osuuspankin fuusio Salon Osuuspankkiin ja nimen muuttaminen Lounaismaan Osuuspankiksi vuonna 2013.
- Koillis-Savon Seudun Osuuspankki liittyi vuonna 2014 Pohjois-Savon Osuuspankkiin.
- Vuonna 2016 Enon Osuuspankki ja Kiihtelysvaaran Osuuspankki yhdistyivät Ilomantsin Osuuspankkiin, ja uudeksi nimeksi otettiin Vaara-Karjalan Osuuspankki.
- Paattisten Osuuspankki, Auran Osuuspankki, Mellilän Osuuspankki, Pöytyän Osuuspankki sekä Tarvasjoen Osuuspankki puolestaan liittyivät yhteen vuonna 2017, ja uudeksi nimeksi otettiin Auranmaan Osuuspankki.
Suurfuusio Uudellamaalla
Aivan oma lukunsa on parhaillaan meneillään oleva suurfuusio Uudellamaalla. Tällä maan nopeimmin kehittyvällä alueella osuuspankeilla on ollut perinteisesti vaikeuksia kilpailla tasaveroisesti muiden pankkien kanssa. Seurauksena on ollut markkinaosuuksien pysyminen alhaisina koko maan markkinaosuuksiin verrattuna. Markkinaosuuksien kasvattamisen uskotaan olevan mahdollista yhdistämällä voimat, ja tämän suuntainen kehitys alkoi viimeistään vuonna 2014, kun Porvoon Osuuspankki fuusioitui Itä-Uudenmaan Osuuspankkiin.
Vuonna 2019 Länsi-Uudenmaan ja Keski-Uudenmaan osuuspankit liittyivät yhteen, ja nimeksi tuli Uudenmaan Osuuspankki. Näin Uudenmaan alueella oli enää kolme suurta osuuspankkia, kun mukaan lasketaan Helsingin Seudun Osuuspankki. Nämä kolme osuuspankkia hyväksyivät sulautumissuunnitelman 29.9.2021, ja Uudenmaan Osuuspankin nimellä kulkeva suurpankki aloittaa toimintansa seuraavan vuoden loppuun mennessä.
Kyseessä on osuuspankkiryhmän historian ehdottomasti merkittävin fuusio. Uuden osuuspankin tase tulee lähentelemään 20 miljardia euroa, eli sen osuus koko ryhmän taseesta nousee yli kymmeneen prosenttiin. Kahden seuraavaksi suurimman osuuspankin eli Tampereen Seudun ja Turun Seudun osuuspankkien taseet ovat 5 miljardin euron suuruusluokkaa, joten kuvaan tulee mukaan todellinen suurluokan vaikuttaja. Tämä tulee erityisesti muuttamaan pääkaupunkiseudun ja samalla koko Uudenmaan alueen asuntoluottomarkkinat perusteellisesti. Kilpailevat pankit ovat syystäkin varpaillaan.
Keskittyminen
Selkeänä trendinä Osuuspankkiryhmässä on vuosikymmenien ajan ollut kasvun painottuminen suuriin osuuspankkeihin ja sitä seurannut keskittyminen, minkä myös seuraavat luvut osoittavat.
Osuuspankkien kokorakenne on keskittynyt, ja ylin desiili osuuspankeista kattaa selvästi yli puolet yhteenlasketusta taseesta. Vastaavasti alimman desiilin osuus yhteenlasketusta taseesta on melko vakaasti yhden prosentin tuntumassa. Näin arvioituna Osuuspankkiryhmän menestyminen on pitkälti kiinni siitä, miten suuret ja keskikokoiset osuuspankit menestyvät. Seuraava kuvaaja puolestaan valaisee tätä puolta.
Luvut ovat suorastaan imartelevia osuuspankeille, sillä omien varojen suhde taseeseen on sekä suurissa että pienissä osuuspankeissa kasvanut erittäin hyvin. Tosin luvut ovat keskiarvoja, joten mukaan mahtuu monenlaisia pankkeja. Esimerkiksi vuonna 2018 ylimmässä desiilissä omien varojen suhde taseeseen vaihteli 22–60 prosentin välillä ja alimmassa desiilissä 66–124 prosentin välillä.
Otosten pienuudesta huolimatta muutamia yleistyksiä voidaan tehdä. Pysyminen suurten pankkien eliittiryhmässä edellytti jatkuvasti nopeaa kasvua, ja vaikka kaikissa strategiasuunnitelmissa korostettiin, ettei kasvu saa vaarantaa vakavaraisuutta, suurten pankkien ryhmässä vakavaraisuus oli selkeästi pienten ryhmää alhaisempi.
Pienissä pankeissa tätä ongelmaa ei ollut. Pienten osuuspankkien luonne muuttui, ja ainakin osasta tuli pikemminkin säätiöitä, joissa taseen kasvu oli vaatimatonta, mutta omat pääomat jatkoivat kasvuaan. Poikkeuksiakin löytyi, ja vuonna 2018 Niinijoen Osuuspankin (omat pääomat 124 %) ja Simpeleen Osuuspankin (101 %) omat pääomat jopa ylittivät taseen.
Osuuspankkien kokoluokat
Käytännössä osuuspankin koko määrittää pitkälti toiminnan luonteen, ja osuuspankit voidaan ryhmitellä 3–4 kokoluokkaan. Suuriin osuuspankkeihin voidaan lukea ne osuuspankit, joiden tase ylitti vuonna 2018 miljardin euron rajan. Tällaisia osuuspankkeja oli vuoden 2018 päättyessä 20 kappaletta.
Suuret osuuspankit
Kolme suurinta olivat Tampereen Seudun Osuuspankki, Oulun Osuuspankki sekä Turun Seudun Osuuspankki. Näissä vajaan 5 miljardin euron suuruisen taseen omaavissa maakuntapankeissa henkilökunnan määrä nousi korkeimmillaan runsaaseen kolmeensataan, ja niiden konttoriverkosto koostui pääkonttorista sekä 5–8 sivukonttorista. Näiden pankkien voimavarat mahdollistivat tehokkaan it-teknologian hyödyntämisen, joten konttoriverkostoa oli runsaista fuusioista huolimatta pystytty kaventamaan.
Mitenkään yllättävää ei ole, että nämä osuuspankit sijaitsivat suurissa kasvukeskuksissa, joissa asuntoluottojen kysyntä oli vilkasta. Lisäksi nämä osuuspankit toimivat myös merkittävinä yrityspankkeina. Omistaja-asiakkaiden määrä näissä suurimmissa pankeissa nousi sataan tuhanteen ja ylikin.
Enemmistö tämän kokoluokan osuuspankeista oli kuitenkin merkittävästi edellä mainittuja pienempiä, eli niiden tase vaihteli miljardista eurosta runsaaseen 1,5 miljardiin euroon. Näissä osuuspankeissa henkilökunnan määrä vaihteli 75–130 välillä, ja toimipisteitä oli pääkonttorin lisäksi 1–5. Myös nämä pankit olivat luonteeltaan aluepankkeja, ja niiden toiminta kattoi pankkitoiminnan koko kirjon. Omistaja-asiakkaiden määrä liikkui 30 000–50 000 välillä. Näiden osuuspankkien kasvu perustui sekä orgaanisen kasvuun että runsaiden fuusioiden myötä tulleeseen kasvuun.
Samankokoisten pankkien liittyminen yhteen oli joissain tapauksissa saattanut johtaa myös lieviin identiteettiongelmiin siitä, minkä pankin sateenvarjon alla fuusion jälkeen jatkettiin. Pelkästään uuden pääkonttorin sijainnista jouduttiin käymään pitkiä neuvotteluja. Tämän välttämiseksi fuusiot olivat usein kombinaatiofuusioita, joissa muodollisesti perustettiin kokonaan uusi pankki.
Keskikokoiset osuuspankit
Lukumääräisesti suurimman kokoluokan muodostavat keskikokoiset osuuspankit. Tyypillisesti tähän ryhmään kuuluvalla osuuspankilla oli 300–500 miljoonan euron tase. Tällaisia pankkeja ovat muun muassa Janakkalan Osuuspankki (tase 416 milj. euroa), Raahen Seudun Osuuspankki (tase 436 milj. euroa), Tornion Osuuspankki (tase 328 milj. euroa) sekä Vaara-Karjalan Osuuspankki (tase 450 milj. euroa).
Ryhmä on melko heterogeeninen, sillä joukossa on vanhoja vauraan maalaispitäjän ympärille ankkuroituja pankkeja sekä 3–5 maaseudun pankin yhdistymisen seurauksena muodostettuja aluepankkeja. Näissä pankeissa henkilökunnan määrä vaihteli 20–30 välillä ja omistaja-asiakkaita oli 12 000–15 000.
Tähän ryhmään kuuluvien pankkien kesken saattoi olla suuria eroja toimintaympäristössä. Osa sijaitsi kasvukeskuksen lähipiirissä, jolloin kasvuedellytykset olivat otolliset. Toiset olivat puolestaan muodostuneet useiden fuusioiden seurauksena, minkä seurauksena kustannusrakenne saattoi olla raskas.
Fuusiosopimuksissa oli luvattu säilyttää valtaosa palvelupisteistä, mutta käytännössä se ei ollutkaan mahdollista. Ratkaisuina oli usein pienimpien toimipaikkojen aukioloaikojen rajoittaminen joko muutamaan päivään viikossa tai muutamaan tuntiin päivässä.
Muutamissa pankeissa oli järjestetty autokyydityksiä jäljellä oleviin palvelupisteisiin. Entisaikaan pankkiauto tuli asiakkaan luo, mutta nyt auto vei asiakkaan pankin luo. Suuriin pankkeihin verrattuna keskikokoisten pankkien vakavaraisuus oli jonkin verran parempi, mutta vaihtelut vakavaraisuudessa olivat melko suuria.
Pienet osuuspankit
Pieninä pankkeina voidaan pitää korkeintaan 100 miljoonan euron taseen osuuspankkeja, joita vuonna 2018 oli 56. Näistä 12 osuuspankin tase oli alle 50 miljoonaa euroa. Pienet osuuspankit olivat usein maaseudun pikkupankkeja, joiden juuret saattoivat ulottua aivan osuuskassojen perustamisen alkuvaiheisiin. Kyseisissä osuuspankeissa henkilökunnan määrä nousi korkeimmillaan 4–6 henkilöön ja omistaja-asiakkaita oli parista tuhannesta kolmeen tuhanteen.
Silmiinpistävää oli pikkupankkien korkea oman pääoman suhde taseeseen, kuten edellä olevasta kuvaajasta ilmenee. Samalla kuitenkin kehitysmahdollisuudet olivat ongelmalliset, sillä nämä osuuspankit sijaitsivat yleensä muuttotappioalueilla, joten perinteisten pankkipalvelujen kysyntä oli vähäistä.
Havainnollisen käsityksen tilanteesta tarjoaa Sallan Osuuspankki, jonka tase oli runsas 90 miljoonaa euroa. Taloudellisesti pankki oli hyvässä kunnossa, mutta paikkakunta, jossa jäljellä oli enää 17 maatilaa ja jossa vuoden aikana oli rakennettu vain kaksi uutta omakotitaloa, merkitsi suuria haasteita osuuspankin johtajalle. Toivoton tilanne ei kuitenkaan ollut, sillä Salla kuului niihin Lapin alueisiin, jotka hyötyivät matkailun kasvusta. Tämän osoittaa 12 uuden vapaa-ajan asunnon pystyttäminen kuntaan yhden vuoden aikana.
Tavallaan näitä pieniä osuuspankkeja voi myös pitää edelläkävijöinä, sillä naisten osuus johtajina oli niissä selkeästi korkeampi (29 %) kaikkien 156 osuuspankin toimitusjohtajiin verrattuna (14 %).
