Valtiovarainministeriö laati hankkeesta yhteisen lausunnon Suomen Pankin ja Rahoitustarkastuksen kanssa. Lausunnossa ymmärrettiin Osuuspankkiryhmän tavoitteet, mutta järjestelmän kaksinapaisuutta pidettiin kriittisenä kohtana. Myös uudessa hallintojärjestelmässä olisi kaksi toimintaa ohjaavaa yksikköä.
Viranomaisten mukaan oli sen sijaan luotava malli, jossa määräyksiä jäsenpankeille antaa vain yksi keskuselin, joka vastaisi koko ryhmän strategisesta suunnittelusta, riskien hallinnasta, pääomien hankinnasta, likviditeetin hoitamisesta, tietojärjestelmistä sekä viranomaisraportoinnista. Luontevin ratkaisu olisi OKO-vetoinen hallintomalli.
Myös OKL:stä voitaisiin tehdä keskusyksikkö, mutta se edellyttäisi OKO:n juridisen aseman muuttamista OKL:n tytäryhtiöksi. Vaihtoehdot olivat siis vähissä, sillä vain yksinapaisen järjestelmän puitteissa voitaisiin edetä. Kentän paine oli kuitenkin niin kova, ettei OKO-vetoista ratkaisua olisi hyväksytty, joten palattiin alkuperäiseen suositukseen OKL:n ympärille rakentuvasta mallista. Tämä päätös hyväksyttiin 15.12.1994 pidetyssä OKO:n ja OKL:n hallintoneuvostojen yhteiskokouksessa.
Eduskunta ratkaisee
Valtiovarainministeriössä käynnistettiin lainsäädäntötyö. Ongelmitta ei tämäkään vaihe edennyt, sillä oikeusministeriö suhtautui yhtymälainsäädäntöön kriittisesti.
Oikeusministeriön lausunnon mukaan suurimpana ongelmana oli puuttuminen juridisten henkilöiden itsenäisyyteen, sillä keskusyhteisölle ei voida myöntää oikeutta antaa määräyksiä toiselle itsenäiselle juridiselle henkilölle eli jäsenpankille. Valvonta- ja ohjausjärjestelmät olisivat tehokkaita ainoastaan silloin, kun keskusyksikön ja jäsenpankin välillä vallitsisi konsernisuhde.
Näkemys oli sikäli mielenkiintoinen, että koko uudistuksen yhtenä ydinajatuksena oli konsernisuhteen välttäminen. Pienten tarkistusten jälkeen oikeusministeriö kuitenkin hyväksyi ehdotuksen, ja keväällä 1996 alkoi ratkaiseva eduskuntakäsittely. Tämä vaihe eteni nopeasti poikkeuksellisen tilanteen siivittämänä.
Pankkikriisi ja sen hoidon aiheuttamat kustannukset olivat kova pala eduskunnalle, ja kansanedustajat ymmärsivät uudistuksen tärkeyden koko rahoitusjärjestelmän kannalta, minkä myös talousvaliokunnan mietintö osoitti. Valiokunnan mukaan lakiesitys tekisi osuuspankkiryhmälle mahdolliseksi selviytyä pankkikriisin ongelmista yhteisvastuullisesti ja omin voimavaroin, mikä parantaisi koko suomalaisen pankkijärjestelmän vakautta. Järjestelmän tavoitteena oli, että yhteenliittymän voimin voitiin ilman valtion tukitoimia tervehdyttää taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneet osuuspankit.
Valiokunnassa käsiteltävän esityksen tavoitteena oli saada aikaan sellainen hallintomuoto, jossa osuuspankkeja tarkastellaan ja valvotaan ryhmän yhdistettyjen lukujen perusteella. Näin yksittäisille jäsenosuuspankeille voitaisiin sallia tilapäinen vakavaraisuusmääräyksen alittaminen ja mahdollisuus joustaa asiakasriskejä koskevia rajoja. Tämä edellyttäisi riittävien ohjaamismahdollisuuksien ja valtuuksien määräämistä keskusyhteisölle.
