Antti Tanskasen ura Osuuspankkiryhmän hallintohenkilönä oli alkanut vuonna 1983 Nisulan osuuspankin johtokunnan jäsenenä ja jatkunut OKL:n ja OKO:n hallintoneuvostojen jäsenenä 1990-luvulla. Tanskasen johdolla Osuuspankkiryhmä keskittyi aluksi vakauttamaan ryhmän talouden ja kehittämään pankkitoimintaa vastaamaan vaatimuksiin, joita työskentely markkinaehtoisessa maailmassa vaati.
Osuuspankkiryhmä eteni asiassa nopeasti, sillä jo vuonna 2002 – osuuspankkitoiminnan 100-vuotisjuhlavuotena – pääjohtaja saattoi vuosikertomuksessa todeta, miten vakavaraisuus oli noussut selvästi lain vaatimusta korkeammaksi eli 15,4 prosenttiin. Siitä eteenpäin tavoitteeksi voitiin nostaa kilpailevia pankkiryhmiä ripeämpi kasvu.
Tanskasen kausi pääjohtajana päättyi vuonna 31.12.2006, kun hän siirtyi sopimuksen mukaisesti eläkkeelle. Tanskanen siirtyi syrjään ollessaan uransa huipulla. Osuuspankkiryhmän tulevaisuuden kannalta ratkaisevat neuvottelut Pohjolan ostamiseksi oli saatu päätökseen ja pääjohtajuuden alussa esitetty tavoite maan merkittävimmäksi finanssiryhmäksi nousemisesta oli saavutettu. Tämä merkitsi tilannetta, jossa kasvuvauhti ei ollut enää sidottu orgaaniseen kasvuun.
Kannattavaa kasvua
Tanskanen ei ollut operatiivisessa vastuussa pankkikriisin vuosina, mutta hallintomiehenä ja makrotaloustieteen tutkijana hän oli hyvin perehtynyt pankkitoiminnan ydinasioihin. Hän oli nähnyt, miten haastavaa pankkitoiminnassa on hallita nopeaa kasvua ja miten suuriksi riskit nopean kasvun vuosina saattavat nousta. Tavoitteena oli pitää kasvuvauhti kilpailijoiden kasvua nopeampana, mutta toteuttaa se kustannustehokkaasti ja riskejä välttäen.
Asiakaskunnan sitouttamisessa merkittävä rooli oli osuuspankin jäsenyydellä eli omistajajäsenillä. Yhteenliittymän alussa osuuspankeilla oli vajaa 647 tuhatta omistajajäsentä ja vuoden 2005 lopulla 1,1 miljoonaa jäsentä. Tämä muodosti hyvän pohjan toiminnan jatkuvuudelle, ja etenkin markkinoinnissa sitä hyödynnettiin systemaattisesti.
Toiminnan monimutkaistuminen ja varallisuuden hoidon nousu perinteisen pankkitoiminnan rinnalle lisäsivät osuuspankkien työmäärää, mutta henkilöstön lisäämisessä oltiin varovaisia. Kustannustehokkuudesta pidettiin tiukasti kiinni, ja uuden tietotekniikan turvin tehostettiin työvoiman käyttöä.
Henkilöstön määrän kasvu taseen kasvusta huolimatta pysyi kohtuullisena. Vuonna 1997 työvoiman määrä oli 8 695, ja vuonna 2005 työntekijöitä oli 9 399. Pankkitoiminnan tehokkuuden mittarina käytetään nykyään kulujen osuutta tuotoista, joka pysyi vakaasti 60–55 prosentin paikkeilla eli varsin hyvällä tasolla. Kasvun lisäämiseksi ei siis tingitty kannattavuudesta.
Kilpailu asiakkaista
Osuuspankin suurimman asiakasryhmän muodostivat henkilöasiakkaat, joiden osuus talletuksista nousi yli 60 prosenttiin. Luotoissa osuus oli kymmenkunta prosenttiyksikköä pienempi. Osuuspankki on palkansaajien ja kotitalouksien pankki.
Historia on todistanut, miten henkilöasiakkaiden osuus luottotappioista on kaikkein alhaisin ja tallettajina pysyvin. Pankin näkökulmasta tällainen asiakaskuntarakenne on turvallinen ja vakaa. Markkinaosuuksien vahvistamiseksi panostettiin myös yritys- ja yhteisöasiakkaiden osuuden lisäämiseen, mutta painopistettä ei haluttu muuttaa.
Henkilöasiakkaiden ryhmässä tyypillinen osuuspankin asiakas on asuntolainan ottaja, joka on ohjannut kaikki pankkiasiat osuuspankkiin. Myös asiakas pystyi Tanskasen vuosina todistamaan omin silmin, miten suuresti vapaiden markkinoiden aika muutti pankkitoimintaa. Kilpailu asiakkaista on johtanut tilanteeseen, jossa lainanhakija usein kilpailuttaa kaikki pankit saadakseen itselleen mahdollisimman edulliset lainaehdot.
Sääntelyn vuosina kuninkaana oli pankki, mutta nyt kuninkaaksi on noussut asiakas.
Tällaisessa tilanteessa asiakkaan pitäminen vaatii pankilta uusia ratkaisuja. Jäsen- ja asiakaskunnan tasainen kasvu osoittaa Osuuspankkiryhmän onnistuneen tässä hyvin.
