Hallintoneuvoston tehtäväkenttä oli merkittävästi laajentunut ryhmän yleisestä valvonnasta, kuten oheinen lista osoittaa:
Hallintoneuvosto
- vahvistaa talletuspankkien yhteenliittymäsäännöksissä todetut yhteenliittymän yleiset toimintaperiaatteet,
- vahvistaa OP Ryhmälle riskinkantoa ja riskilajeja koskevat riskilimiitit sekä jäsenpankkien riskiluokituksen periaatteet sekä seuraa säännöllisesti OP Ryhmän ja keskusyhteisökonsernin liiketoiminnan, riskinkantokyvyn sekä riskiaseman kehitystä,
- vahvistaa OP Ryhmän vuosisuunnitelman,
- seuraa kulloinkin voimassa olevan OP Ryhmän strategian toteutumisen kehitystä,
- nimeää OP Ryhmän aluepankit,
- vahvistaa koko OP Ryhmää koskevat pitkän aikavälin palkitsemisjärjestelmät ja
- käsittelee ja päättää strategisesti merkittävien ryhmätasoisten työryhmien nimeämisestä sekä niiden tehtävistä ja jäsenistä.
Tehtävien määrä oli niin suuri, ettei vuonna 2015 kahdeksan kertaa kokoontunut hallintoneuvosto olisi voinut niitä hoitaa. Tehtävät päätettiin jakaa hallintoneuvoston nimittämille valiokunnille.
Puheenjohtajistoon kuuluivat hallintoneuvoston puheenjohtaja sekä molemmat varapuheenjohtajat. Tämä elin valmisteli muun muassa hallintoneuvostolle menevät esitykset ylimmän johdon organisaatiosta tai keskusyhteisön rakennemuutoksista. Lisäksi se arvioi keskusyhteisön johtokunnan jäsenten, varajäsenten ja tarkastusjohtajan luotettavuuden, sopivuuden ja ammattitaidon.
Työvaliokunnan muodostivat hallintoneuvoston puheenjohtaja, varapuheenjohtajat sekä kuusi hallintoneuvoston vuosittain keskuudestaan nimeämää jäsentä. Valiokunnan tärkein tehtävä oli hallintoneuvoston avustaminen OP Ryhmän strategian valmistelussa ja toteuttamisessa. Valiokunta osallistui myös kaikkien merkittävien hankkeiden valmisteluun ja seurantaan. Työvaliokunta kokoontui yleensä 8–11 kertaa vuodessa, ja keskusyhteisön johtokunta valmisteli kokouksissa käsiteltävät asiat.
Tarkastusvaliokuntaan hallintoneuvosto nimitti neljä jäsentä vuodeksi kerrallaan. Jäsenillä on oltava riittävä asiantuntemus laskentatoimesta, kirjanpidosta, taloudellisesta raportoinnista sekä sisäisestä tarkastuksesta. Puheenjohtajalta vaaditaan erityisosaamista tilinpäätösperiaatteiden soveltamisesta sekä sisäisistä valvontamekanismeista. Valiokunnan jäsen ei saa toimi- tai palvelussuhteessa osallistua sellaisen luottolaitoksen päivittäiseen johtamiseen, jonka asiat kuuluvat valiokunnan tehtäviin. Lyhyesti ilmaistuna tarkastusvaliokunta seuraa sitä, että koko ryhmän compliance-toiminnot sujuvat ongelmitta. Tarkastusvaliokunta kokoontui yleensä neljä kertaa vuodessa.
Palkitsemisvaliokuntaan kuuluivat hallintoneuvoston puheenjohtaja, hänen varahenkilönsä sekä enintään kolme hallintoneuvoston nimittämää henkilöä. Valiokunnan tehtäviin kuului johdon ja henkilökunnan palkkaus- ja palkitsemisperiaatteiden kehittämisen valvonta.
Riskienhallintavaliokunta koostui kolmesta hallintoneuvoston nimittämästä jäsenestä sekä kolmesta asiantuntijajäsenestä, jotka nimitettiin hallintoneuvostossa istuvista osuuspankkien toimitusjohtajista. Lisäksi valiokunnan kokouksiin osallistuivat säännöllisesti osuuskunnan johtokunnan puheenjohtaja, riskienhallinnasta vastaava johtaja sekä taloudesta vastaava johtokunnan jäsen. Valiokunnan tehtävänä oli seurata ja valvoa koko ryhmän riskinottoa ja riskien hallintaa. Riskienhallintavaliokunta auttaa hallintoneuvostoa varmistamaan, että käytössä on riittävä riskienhallintajärjestelmä ja että toiminnassa ei oteta riskejä, jotka olisivat uhka toiminnan jatkuvuudelle, vakavaraisuudelle, maksuvalmiudelle tai strategian toteutumiselle.
Ongelmallinen vallanjako
Edellä annettu kuvaus hallintoneuvoston toiminnasta vuonna 2015 havainnollistaa, miten suuresti sen toiminta oli muuttunut verrattuna aiempaan. Muutos johtui osittain hallintorakenteeseen liittyneestä poikkeavuudesta, joka oli ollut tunnusomaista osuuspankkien keskusyhteisölle jo toiminnan alusta lähtien. Jäsenosuuspankkien hallintorakenne noudatti vakiintunutta käytäntöä, jonka mukaan osuuspankin jäsenet valitsevat hallintoneuvoston, joka puolestaan valitsee hallituksen, jonka alla operatiivista toimintaa vetää johtokunta.
Tämän käytännön sijaan jo ennen yhteenliittymän aikaa osuuspankkien kaksinapaisessa keskusyhteisössä hallintoeliminä olivat olleet hallintoneuvosto ja johtokunta. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että johtokunnan toiminta lähestyi monin osin hallituksen toimintaa ja yhteenliittymän vuosikertomuksissakin puhuttiin hallituksena toimivasta johtokunnasta.
Malli ei ollut täysin ongelmaton, sillä lukumäärältään suuri – tässä tapauksessa 36-jäseninen ja yleensä 4–5 kertaa vuodessa kokoontuva – hallintoneuvosto ei välttämättä ole riittävä vastavoima operatiivisesta johdosta vastaavalle johtokunnalle.
Vallankäytön ongelmallisuutta lisäsi se, että keskusyhteisön johtokunnan ja hallintoneuvoston välinen suhde ei ollut tasapainoinen. Olivathan hallintoneuvoston jäsenet osuuspankkien toimitusjohtajia tai johtavia hallintohenkilöitä. Osuuspankkien edustajina heidät voitiin rinnastaa keskusyhteisön omistajiin, ja tähän liittyi kiistaton ongelmakohta.
Yhteenliittymän kulmakivenä on kaikkien jäsenluottolaisten keskinäinen vastuu. Sen edellytyksenä on puolestaan se, että keskusyhteisön johdolla, eli käytännössä johtokunnalla, oli laajat valtuudet puuttua yksittäisen osuuspankin toimintaan.
Ainakin osittain tätä ongelmaa vähensi hallintoneuvoston toiminnan tehostuminen edellä kuvatun valiokuntajärjestelmän avulla. Sen ansiosta hallintoneuvosto sai aikaisempaa tiiviimmän otteen operatiivisen johdon toiminnasta. Valiokunnat toivat hallintorakenteeseen hallitusmaisia elementtejä.
Valiokuntien jäsenten valinnassa näkyi konkreettisesti hallintoneuvoston puheenjohtajan merkityksen kasvu, sillä tämä toimi puheenjohtajana myös työvaliokunnassa, palkitsemisvaliokunnassa sekä valiokuntaan rinnastettavassa puheenjohtajistossa. Julkisuudessa ryhmä symboloitui pitkälti pääjohtajaan, mutta hallintoneuvoston puheenjohtajan tosiasiallista asemaa ei ole syytä aliarvioida.
