Ajanjaksoa voi kuvata useammalla nimellä, kuten ”osuuspankkien toiminnan sopeutuminen markkinaehtoiseen maailmaan”, ”perinteisen pankkitoiminnan viimeinen vuosikymmen”, ”nouseminen maan johtavaksi pankkiryhmäksi” tai ”Antti Tanskasen vuosikymmen”. Kuvauksista käynee ilmi, että ajanjakso oli vaikeiden vuosien jälkeen yllättävän hyvä.
EU ja yhteinen valuutta
Kyseinen ajanjako oli tärkeä myös poliittisesti, sillä vuonna 1995 Suomesta tuli Euroopan unionin jäsen, mitä edelsi liittymistä koskeva kansanäänestys ja tiukka kädenvääntö eduskunnassa. Suomi oli siis mukana Euroopan talous- ja rahaliiton toisessa vaiheessa (EMU II). Sen aikana jäsenmaat sopeuttivat taloutensa siten, että liittyminen talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen (EMU III) – siirtyminen yhteiseen rahaan – voitiin toteuttaa.
Euro otettiin käyttöön tilivaluuttana vuoden 1999 alussa ja samalla Euroopan keskuspankki (EKP) käynnisti toimintansa. Yhteiset setelit ja kolikot otettiin käyttöön 2002, jolloin markan 120-vuotinen kunniakas (tai kunniaton) historia päättyi.
© Sari Gustafsson & Markku Ulander / Lehtikuva
Euroopan keskuspankin tehtävänä on euroalueen yhteisen rahapolitiikan hoitaminen, jonka ytimessä on hintavakauden säilyttäminen. Eurojärjestelmä koostuu EKP:stä sekä kansallisista keskuspankeista, ja tätä kirjoitettaessa mukana ovat 19 euromaan keskuspankit.
Suomen pankkitoiminnalle muutos oli suuri. Toiminnan institutionaaliset puitteet määräytyivät Euroopan yhteisössä tehtyjen säädösten mukaan eikä kansallisten erityispiirteiden turvassa toimiminen ollut enää mahdollista. Toisaalta muutos vakautti pankkitoiminnan puitteita.
Pankkitoiminnan rakennemuutokset
Pankkijärjestelmän rakennemuutokset kiihtyivät 1990-luvulla, ja Säästöpankkiryhmän jälkeen vuorossa olivat liikepankit. Kaksi suurinta liikepankkia, eli SYP ja KOP, fuusioituivat keskenään vuonna 1995. Uudeksi nimeksi tuli Merita Pankki Oy, joka puolestaan fuusioitui vuonna 1998 ruotsalaisen Nordbankenin kanssa MeritaNordbankeniksi. Se siirsi pääkonttorinsa Tukholmaan, koska osake-enemmistö oli Ruotsissa.
Vanhan Postisäästöpankin luonne muuttui lopullisesti, kun se vuonna 2000 liittyi yhteen Vakuutusyhtiö Sammon kanssa ensin Sampo-Leoniaksi ja sitten pelkäksi Sampo Pankiksi. Sammon pankkitoiminnan osti tanskalainen Danske Bank vuonna 2008, ja toiminta jatkui Danske Bankin Suomen yksikkönä.
Rakennemuutokset olivat merkittäviä, sillä niiden seurauksena vuosina 2008–2018 ulkomaisten pankkien osuus sekä talletus- että lainakannasta oli suuri, kunnes MeritaNordbankenin enemmistöomistus sekä pääkonttori siirtyivät Suomeen. Tässä vaiheessa Merita oli jäänyt nimestä pois, ja toiminta jatkui Nordeana.
Rakennemuutosten seurauksena Suomen pankkijärjestelmä, jossa keskittymisaste oli jo entuudestaan ollut korkea, keskittyi entisestään. Osuuspankkiryhmän näkökulmasta kovimmaksi kilpailijaksi kohosivat Nordea ja Sampo sekä sen seuraaja Danske Bank. Kilpailijoiden voimavarat olivat suuret, mutta Osuuspankkiryhmän asema koko maata palvelevana pankkiryhmänä korostui. Kilpailijoiden strategia keskittää toimintansa suuriin asutuskeskuksiin jätti tilaa laajan konttoriverkoston säilyttäneelle Osuuspankkiryhmälle.
Kaksijakoinen talouskehitys
Talouden kokonaiskuva oli vuodesta 1995 lähtien kaksijakoinen. Vuoteen 2008 asti talouden kasvu bruttokansantuotteen valossa oli jopa poikkeuksellisen suotuisaa, ja oikeastaan ainoa takapakki oli 2000-luvun alkuvuosien notkahdus. Sitä kutsuttiin yleisesti teknokuplan puhkeamiseksi, sillä nopeasti nousseiden teknologiayhtiöiden pörssikurssit romahtivat yhtä jyrkästi kuin olivat nousseetkin.
Toinen epävakaan ja hitaan kasvun vaihe alkoi vuonna 2008, kun Yhdysvalloissa puhjennut finanssikriisi levisi nopeasti globaaliksi kriisiksi. Suomessa siirryttiin vaiheeseen, jossa bruttokansantuotteen kasvu hidastui vaatimattomaksi ja jäi useana vuotena jopa negatiiviseksi. Suomen talouden oli pakko sopeutua aikaisempiin jaksoihin verrattuna merkittävästi hitaampaan kasvuun.
Tätä 15 vuoden mittaista ajanjaksoa nousuineen ja laskuineen symboloi Nokia Oy:n nousu globaaliksi telealan megayritykseksi ja menestystä seurannut romahdus 2010-luvulla. Pelkästään yhden yrityksen tarinalla ei Suomen talouskehitystä voine selittää, sillä taustalla vaikutti monia muitakin syitä, kuten väestön ikärakenteen muutokset.
Markkinaehtoisessa maailmassa talouden yhtenä mittarina voidaan pitää korkotasoa. Tässä tarkastellaan pankkien yleisenä viitekorkona käyttämää 12 kuukauden korkoa. Alun perin viitekorkona oli kotimaisten pankkien noteerausten pohjalta päivittäin laskettu heliborkorko ja vuodesta 1999 lähtien koko euroalueen yhteinen euriborkorko.
Pankkikriisin alkuvaiheissa 12 kuukauden heliborkorko oli pysytellyt erittäin korkealla tasolla, ja korkein noteeraus (15,80 %) kirjattiin 15.3.1990. Vuoden 1995 kuluessa korot olivat kääntyneet selkeään laskuun päätyen kuuden prosentin tasolle. 2000-luvun puolivälissä korot olivat laskeneet 2,5 prosentin tasolle.
Käänne ylöspäin ajoittui vuosiin 2007–2008, mutta sen jälkeen tilanne muuttui perusteellisesti. Muiden viitekorkojen tavoin 12 kuukauden euriborkorko kääntyi jyrkkään laskuun. Suorastaan historiallisena voidaan pitää vuotta 2015, kun korko ensimmäisen kerran muuttui negatiiviseksi. Se oli tilanne, jota korkohistoria ei ollut aikaisemmin kohdannut. Siitä lähtien viitekorko on pysynyt negatiivisena. Pankkitoiminnalle tämä muutos on ollut erittäin merkittävä.
Yhteenliittymän viimeiset tarkistukset
1990-luvun lopulla Osuuspankkiryhmälle oli tärkeää hoitaa yhteenliittymän muodostamisesta roikkumaan jääneet asiat, kuten esimerkiksi Osuuspankkien Vakuusrahaston purkaminen.
Koivunlehtiosuuspankkien kanssa oli päästävä yhteisymmärrykseen siitä, millaista korvausta vastaan ne vapautuisivat vastuistaan Osuuspankkien Vakuusrahastolle. Sopimukseen päästiin vuonna 1998. Samoihin aikoihin sovittiin myös oman ryhmän osuuspankkien kanssa kriisivuosina syntyneiden vastuiden takaisinmaksusta ja aikataulusta. Aikataulun mukaan rahasto päätettiin purkaa vuoden 2004 loppuun mennessä.
Vuoden 1998 ratkaisujen ansiosta osuuspankeilta kerättävästä vuosimaksusta (0,5 prosenttia osuuspankin taseen loppusummasta) voitiin luopua, ja osuuspankkien kilpailuasetelma muihin pankkeihin nähden neutraloitui. Vuoden 1992 pääomasijoituksista laadittiin pankeille takaisinmaksuohjelma, jotta vältyttäisiin näiltä valtiolta saatujen sijoitusten nopeasti kohoavilta koroilta.
Tavallaan koivunlehtiosuuspankkien omistus OKO:sta sitoi näitä ryhmiä toisiinsa. Myös tämä side katkaistiin vuonna 1998, kun osuuspankit ja OKO lunastivat itselleen koivunlehtiosuuspankkien omistamat OKO:n K-osakkeet.
